Enologi

Venäjältä tulleet jihadistit radikalisoivat Syyrian sisällissodan

Syyrian sisällissodan osalta on viime aikoina ihmetelty Venäjän voimakasta sekaantumista. Tapahtumien taustaa vasten se ei kuitenkaan yllätä, sillä Venäjä on jo vuosia toiminut aktiivisesti Syyrian tilannetta sotkien ja hämmentäen sekä paikallisesti, että globaalisti YK:n ja muiden kansainvälisten areenojen kautta. Mistä tässä kaikessa on kysymys, sitä valottaa virolaisen Reformierakonnan kansanedustajan Eerik-Niiles Krossin Postimees-lehdessä ilmestynyt mielipidekirjoitus. Eerik-Niiles Kross on paitsi Viron riigikogun kansanedustaja ja taannoinen Tallinnan pormestariehdokas, myös pitkäaikainen Viron turvallisuuspalvelujen koordinaattori ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hänen isänsä on edesmennyt kirjailija Jaan Kross. Allekirjoittanut on kääntänyt artikkelin kokonaisuudessaan, lyhentämättömänä. Linkki alkuperäiseen, Postimees-lehdessä julkaistuun tekstiin. löytyy lopusta. Alkuperäistä kappalejakoa on hieman muutettu.

Eerik-Niiles Kross: Venäjältä tulleet jihadistit radikalisoivat Syyrian sisällissodan

[Kääntäjän omat kommentit ja täydennykset hakasulkeissa]
(normaalisulkeissa kirjoittajan oma sulkeiden käyttö)

Viime viikkoina on Venäjä laajentanut sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa merkittävästi. Maahan on saapunut erikoisjoukkojen yksiköitä Krimiltä ja muualta. Jättimäiset kuljetuslentokoneet ovat tuoneet mukanaan nykyaikaisia ilmatorjuntajärjestelmiä ja T-90 -panssarivaunuja sekä uusia sotilastukikohtia on alettu rakentaa, kirjoittaa reformipuolueen kansanedustaja Eerik-Niiles Kross. 

Kehitys on äärimmäisen huolestuttava, vaikka eritoten Ukrainan sodan myötä alkaneen Venäjän ja länsimaiden välisen vastakkainasettelu huomioiden lähinnä looginen seuraus. Venäjä on Syyrian kapinaliikkeen alusta 2011 alkaen tehnyt kaiken voitavansa alueellisesti tärkeimmän liittolaisensa, presidentti Bashar al-Assadin, vallassa pysymiseksi. Venäjän asevoimien Tartusin laivastotukikohta ja tärkeä signaalitiedusteluasema Syyriassa ovat olleet jatkuvasti käytössä. Assadin Syyria on Venäjälle ainoa sillanpääasema NATOn eteläisellä sivustalla ja antaa suoran [Turkin kontrolloiman Bosporinsalmen-Dardanellien reitin ja Gibraltarin salmen välttävän] pääsyn suoraan Välimerelle ja sitä kautta antaa mahdollisuuden pyrkiä esittämään tuollakin seudulla suurvaltaa.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain sotilaallisen läsnäolon säilymisestä. Venäjä on lännen päätöksentekokyvyttömyyttä, USA:n strategista horrostilaa sekä Euroopan pakolaiskriisiä hyväksi käyttäen asettanut meidät jälleen huonojen vaihtoehtojen äärelle. Syyrian gambiitti on pitkään valmisteltu ja taitavasti pelattu. Moskova luo muikistustaan vaivoin peitellen harhan, että lännellä ja eritoten USA:lla on kolme mahdollisuutta: liittyä Venäjän johtaman "uuteen terrorisminvastaiseen rintamaan" (johon myös Iran ja Assadin Syyria kuuluvat), opposition tukemisen kautta ottaa riski suorasta sotilaallisesta konfliktista Venäjän kanssa tai vetäytyä kokonaan ulkopuolelle, antaa venäläisten "hoitaa homma" ja käytännössä tunnustaa strateginen tappio ja Venäjän vaikutusvalta alueella.

Olennaista on ymmärtää, miten Venäjä on moisen tilanteen saanut aikaan. Kun Assadin hallituksen vastainen kapinaliike alkoi, luottivat Vapaan Syyrian armeija [FSA] ja muut maalliset kapinallisjohtajat lännen (ase)apuun. Sitä ei tullut heti eikä myöhemmin, vaikka sekä Washington että muut pääkaupungit alkoivat vaatia Assadin eroa.

Syyrian kriisin alku
Kun kapina kiihtyi sisällissodaksi, alkoi Venäjä toimittaa Damaskokselle yhä enemmän aseita ja neuvonantajia sekä estämään [vetollaan] YK:n päätöslauselmat, jotka olisivat voineet vahingoittaa Assadia. Kun Assad elokuussa 2013 käytti kemiallisia aseita kapinallisia ja siviileitä vastaan välitti Putin Obaman jatkuvaa empimistä hyväksikäyttäen sopimuksen, jolla vältti lännen sotilaallisen väliintulon. Syyrian piti luopuman kemiallisista aseista ja Assad jäisi valtaan.

Siihen mennessä oli Syyrian sisällissodan luonne kuitenkin alkuasetelmaan verrattuna olennaisesti muuttunut. Vuodesta 2012 alkaen levisi huhuja, että Syyriassa toimii islamistitaistelijoita Pohjois-Kaukasukselta. Venäjä alkoi Sotshin olympiakisojen alla puhua suuresta islamin uhasta ja keskitti Sotshin seudulle ja Kaukasukselle uusia joukkoja. Osaa niistä käytettiin myöhemmin eli 2014 Krimin valloituksessa.

Pohjois-Kaukasukselta kotoisin olevien taistelijoiden siirtymistä Venäjältä Syyriaan ovat venäläiset tutkivat journalistit sekä muutamat läntiset analyytikot jäljittäneet samoihin aikoihin alkaneeseen islamistitaistelijoiden kuljetukseen Syyriaan. Sitä tehtiin jopa tilauslentojen avulla [Irakin] Kurdistanin kautta. Venäjän turvallisuuspalveluilla oli tshetsheeneille yksinkertainen viesti: "Me joko tapamme teidät kaikki (uudet joukot ja Sotshin turvallisuuden takaaminen olisivat olleet uskottava tausta, jota vasten myös toteuttaa uhkaus), tai te lähdette autiomaahan haalimaan rikkauksia ja ikuista kunniaa."

Vuoden 2013 loppuun mennessä soti ISISin riveissä jo tuhansia Venäjältä tulleita taistelijoita. Juuri Venäjältä tulleet jihadistit radikalisoivat Syyrian sisällissodan, julistivat al-Kaidan liian lempeäksi ja neuvottelivat Irakin islamistien yhdentymisen Syyrian islamistien kanssa ISISin muodostamiseksi, siten luoden pohjan nyttemmin muodostuneelle "islamilaiselle valtiolle". Ei ole sattumaa, että useat Saddamin aikaiset sunnikomentajat olivat opiskelleet Neuvostoliiton sotilasakatemioissa.

On merkille pantavaa, että Venäjälle saapuneiden islamistien ja Irakin asevoimien entisten upseerien keskinäinen toiminta oli alusta alkaen erittäin hyvin koordinoitua. Syyrian sisällissota oli näin yhtäkkiä tullut hyvin "epäselväksi", olivat "hyvät ja pahat" kapinalliset, tyhjästä ilmestynyt ISIS eikä USA ei enää kyennyt päättämään, ketä tukea vai miten reagoida tilanteeseen. Se muistuttaa monellakin tavoin Itä-Ukrainan hybridisotaa.

ISISin nousu
Assad saikin äkisti tilaa hengähtää kun ISIS käänsi aseensa Irakin shialaista hallitusta sekä Syyrian maallisia kapinallisia vastaan. Niin ydinasetta himoitseva Iran kuin brutaali Assadin hallintokin tuntuivat lännelle sen jälkeen kummasti salonkikelpoisilta liittolaisilta odottamattoman terroriuhan edessä. Venäjälle oli moisesta kehityskulusta moninkertainen hyöty.

Ensiksikin se pääsi eroon Pohjois-Kaukasuksen kapinallisista (tällä hetkellä on siellä äärimmäisen rauhallista), toisekseen Syyriassa ja Irakissa sai bensiiniä tulipaloon kaatamisella epäsuorasti autettua Assadia kuin myös vetää huomiota pois Ukrainan tapahtumista. Kolmanneksi syntyi tilanne, jota voi itse alkaa ratkaista samalla kun näytetään maailmalle amerikkalaisten "epäonnistumista".

Venäjän ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa muutama päivä sitten sanottiin "Syyrian hallituksen joukkojen olevan kaikkein olennaisin terrorismin vastainen voima". Niin Putin kuin Assadkin ovat sittemmin kutsuneet "kaikkia voimia" liittoutumaan kanssaan terroristeja vastaan käytävään taisteluun. Venäjän propagandakoneisto luo tällä narratiivin, jossa terrorisminvastaisen sodan johtavat voimat ovat Moskova, Damaskos ja Teheran samalla kun Washington ja Bryssel tulevat kaukana perässä. EU on myös "täydellisesti epäonnistunut pakolaiskriisin ratkaisemisessa" (Venäjän ulkoministeriön käyttämä ilmaus) ja Moskova tarjoaakin Euroopalle apua ja neuvoja kriisin ratkaisemiseen.

Syyria on Venäjälle tällä hetkellä olennaisin kohde, minkä avulla vetää huomiota Ukrainan tapahtumista. Suunnilleen kuukausi sitten, samoihin aikoihin kun valmisteltiin ja alettiin toteuttaa sotilaallista sekaantumista Syyriassa, veti Moskova suuren osa joukoistaan Ukrainan rajalta kauemmas. Syyriaan tunkeutumisen kanssa synkronoidusti alkoi Ukrainassa kuukausia yritetty aselepo yhtäkkiä olla lähes totta.

Maailmanlaajuisesti venäläiset diplomaatit toistavat jatkuvasti ajatusta "tilanne niin huono, että Assad on paras vaihtoehto". Useat eurooppalaiset valtiomiehet, kuten Tshekinmaan presidentti [Miloš Zeman], ovat jo sanoneet että Venäjän tulee olla Syyrian tilanteen ratkaisemisessa osallinen "Ukrainan tilanteesta huolimatta".

Venäjän terrorisminvastainen liittouma
Kokonaisuutena on se, mitä Venäjä haluaa, "Reset":in uudistaminen ja laajentaminen maailmanlaajuiseksi: "Olemme Venäjän kumppaneita ratkaistaksemme Syyrian kriisin".

Kriisin mitä Venäjä on massiivisella panoksella itse ollut luomassa ja unohdamme Venäjän toimet Ukrainassa sekä muut aggressiot. Venäjän ajoitus sekaantua sotilaallisesti aktiivisemmin Syyriassa ei mitenkään sattumalta osu yhteen USA:n johtamien Iranin vastaisten pakotteiden purkamiseen tähtäävien neuvotteluiden kanssa. Putinin hallitus on jatkuvasti tukenut sellaisen sopimuksen syntyä ja yrittääkin nyt käyttää hyväkseen sunnimaiden pettymystä USA:han ja siten saada suurempaa ymmärrystä omalle Syyrian-interventiolleen.

Moskova on hiljattain alkanut luoda erityissuhteita myös USA:n perinteisten liittolaisten kanssa. Tähän sarjaan kuuluvat muun muassa laajennettu sotilas- ja ydinenergiayhteistö Egyptin, koordinoitu energiapolitiikka Saudi-Arabian sekä ydinvoimaloiden rakentamisneuvottelut Jordanian kanssa.

Venäjän johtamaan "terrorisminvastaiseen rintamaan" osallistuminen tarkoittaisi Assadin lopullista maineenpalautusta, todennäköisesti johtaisi Ukrainan sodan seurauksena Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden poistamiseen, Yhdysvaltain nurkkaan pelaamiseen ja nostamaan Venäjän alueelliseksi supervallaksi Lähi-idässä. Bonuksena Moskovalle on vielä yhden "demokraattisen vallankumouksen" [Syyria] neutraloimisen, mikä Moskovan silmissä on ehdottomasti "voitto Yhdysvalloista".

On tunnustettava Venäjän olleen päättäväinen ja taidokas käyttämään hyväkseen lännen heikkoutta sekä kiskomaan itselleen voimapolitiikan aloitteen samalla kun USA:n huomio on hajaantunut ja Valkoinen talo on kiinnostuneempi Obaman hallintokauden rauhallisesta loppuun viemisestä kuin hankalasta vapaan maailman johtajuudesta. Venäjä on saanut luotua tällaisen tilanteen kaaosta luoden ja tuntuu mahdolliselta, että maan ottamat riskit kantavatkin hedelmää.

Ilman päättäväistä läntisen johtajuuden ottamista uuden politiikan kautta on Putin Lähi-idässä asemassa, jossa hän on kaikkien politiikkavaihtoehtojen keskiössä. Kremlille optimaalisin on skenaario, jossa USA hyväksyy liittoutumisen Venäjän kanssa ja auttaa Moskovaa tappamaan tshetsheenitaistelijoita samalla kun Assad rehabilitoidaan. Mikäli Yhdysvallat ei astu Moskovan ohjaamaan purteen, uhkaa Venäjä "välikohtauksilla", jossa Yhdysvaltojen sotilallisesti tukemat Assadin vastustajat joutuvat sotaan Venäjää vastaan. Toisin sanoen: syntyy uusi Vietnam.

Syyria ja Ukraina
Venäjän tavoitteena on synnyttää tilanne, jota Putin on toivonut vähintäänkin [vuoden 2008] Georgian sodasta alkaen. Pakottaa Yhdysvallat perääntymään vastakkainasettelusta sekä vahvistaa Venäjän erillisyyttä omana sivilisaatiopiirinään ja länsimaailman pelastajana. Moista narratiivia kuultiin [Putinilta] jo Krimin anneksion juhlapuheen yhteydessä. Moskova näin pelaisi itsensä globaaliksi voimapoliittiseksi toimijaksi, jonka intressit ja etupiirit lännen tulisi ottaa huomioon.

Putin voi menestyksekkäiden Georgian ja Ukrainan sotien jälkeen olla melko varma, että kolmannellakaan kerralla länsi ei lähde häntä voimalla haastaamaan. Venäjälle Ukraina ja Syyria ovat yhden konflikti eri vaiheita. Niiden päämäärä on sama, minkä Putin ja Medvedev ovat viime aikoina geopolitiikkaa sivuavissa puheissaan toistuvasti pukeneet sanoiksi: Voimassa olevan turvallisuusarkkitehtuurin romuttaminen ja uuden, Venäjän intressit ja roolin uudella tavalla huomioon ottavan, luominen. Niin kauan kuin länsi kieltäytyy sitä uskomasta tai teeskentelee sitä näkemästä, olemme tuomitut häviäjän asemaan.

Virolle on Syyrian konfliktin eskalaatio lyhyellä aikavälillä hyödyllinen. Moskovalle ei jää liikaa aikaa tai resursseja meidän suuntaamme käytettäviksi. Pitkällä aikavälillä taas kysymys on äärimmäisen uhkaavasta näkymästä. Venäjä on omaa agendaansa ajaakseen edistänyt terrorismia ja pelissä olevat panokset ovat valtavat. Jihadistien käyttäminen pelinappuloina on riskialttiimpaa ja ennalta-arvaamattomampaa kuin "pienten vihreiden miesten" kanssa pelaaminen. Mahdollinen voitto olisi Venäjälle myös paljon suurempi. Miksi pitäisi osoittaa NATOn viidennen artiklan toimimattomuus jonkin pikkuvaltion kohdalla kun sen voi näytösluontoisesti tehdä neutralisoimalla NATOn johtava mahti.

Jos Putin menestyy uhkapelissään, lopputuloksen myötä ei muutu ainoastaan Venäjän rooli, vaan myös tilanne Ukrainassa. Sitä kautta NATOn itäinen sivusta ja koko sotilasliiton tulevaisuus joutuu uhkaavampaan valoon. Syyria on Moskovan vuosikymmeniä rakentama geopoliittinen loukku ja juuri nyt lännen olisi vältettävä siihen astumista. Sen sijaan, että tyrannien liittokuntaan osallistua, on tällä hetkellä ainoa mahdollisuus Venäjän Syyrian toimien päättäväinen vastustaminen. Se tarkoittaisi Ukrainan sotavoimien kattavaa aseistamista, Lähi-idän muiden valtioiden nopea mukaantuloa [Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi], Iranin sovun negatiivisten vaikutusten lieventämistä sekä sotilaallista interventiota Libyaan muuttoaaltokatastrofin pysäyttämiseksi. Muussa tapauksessa uusi maailmanjärjestys sanellaan Moskovasta.

Alkuperäinen vironkielinen kirjoitus on luettavissa täältä:
http://arvamus.postimees.ee/3331217/eerik-niiles-kross-venemaalt-tulnud-dzihadistid-radikaliseerisid-suuria-kodusoja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Seppo Hildén

Mielenkiintoinen artikkeli, kiitos kääntämisestä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Yksiin menee ajatukset, samaa mieltä:
Toistuuko Krimin skenario Syyriassa? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20264...
*
Hyveelliset auttajat. Mistä kyse: Lähi-Idän pakolaisuus ja Venäjän Syyria-aloite http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20279...
*

Käyttäjän RikuReinikka kuva
Riku Reinikka

Mielenkiintoisen artikkelista tekee lähinnä tämän kirjoittajan henkilö.

Eli kaveri on tunnettu Venäjä-kriitikko, entinen Viron tiedustelupalvelun mies, diplomaatti, turvallisuusalan asiantuntija joka omistaa ainakin osan turvallisuusalan yrityksestä nimeltään Trustcorp. Trustcorpin nettisivujen mukaan sen tiimi, on ollut isossa roolissa Viron itsenäisyyden ajan politiikassa ja kehityksessä, eikä pienimpänä saavutuksena ole positiivinen kehitys NATOn ja EUn suuntaan.

Trustcorp oli myös vahvasti mukana kun persaukisen Georgian rahaa valuteltiin Ossetian kriisin aikana ulkomaille. Konsulttiapua Saakašvilin hallinnolle antaneen Trustcorp'n liikevaihto kasvoi Georgian kriisin takia 0,7 milj$ -> 2,5milj$.
Vuodessa.
Konsulttipalkkioilla.
Vain 4 prosenttia Trustcorpin liikevaihdosta tuli Virosta, 96% Georgiasta.

Tämä sama kaveri oli myös konsulttina luomassa Saddamin jälkeisen hallinnon puolustusministeriötä ja tiedustelupalvelua 2003–2004.

2000-luvun alussa Kross sai lähdöt Viron tiedustelupalvelusta, kun oli hoidellut maahan jonkun mafia jätkän Italiasta.

Silloin kun oli se Arctic Sea aluksen kaappaus, niin yks näistä kaappaajista sanoi just tän äijän olleen sen kaappauksen tilaaja. Venäjä nosti syytteitäkin tätä vastaan 2011...

Kyllä Syyriassa mun nähdäkseni on osattu olla radikaaleja jo ihan ilman Venäjän apuakin.

Maltillinen oppositio Syyriassa on höhöhöpöä. Siellä ei mitään muita olekkaan kuin radikalisoituneita ja yhä kovemmin radikalisoituvia ryhmiä. Näiden aseistusta Venänäjä nimenomaan pyrki välttämään jo vuonna 2012

Ahtisaaren mukaan Venäjä olisi ollut valmis jo vuonna 2012 ottamaan al Assadin elegantisti alas, mikäli Länsi ei ryhdy aseistamaan oppositiota.

No mitä teki Länsi? Heti 2012 USAn avustuksella Libyasta alkoi virrata raskasta aseistusta ja jihadisti taistelijoita Syyrian kapinallisten joukkoihin.

Lännen tukeman, Vapaan Syyrian Armeijan kurkunleikkaajan haastattelu.

http://www.spiegel.de/international/world/profile-...

Most chillingly, Hussein believes that violence is simply in the nature of his society. "Children in France grow up with French, and learn to speak it perfectly," he says. "We Syrians were brought up with the language of violence. We don't speak anything else."

Saman, Lännen aseistaman ja tukeman, "malttillisen opposition" FSA:n kapinalliset käyttävät lapsia myös näissä päänirroitushommissa. Tässä jo vuodelta 2012

Extensive and horrifying footage of an incident in which two men are executed by beheading in which a child participates now comes from two different sources.

http://humanrightsinvestigations.org/2012/12/10/sy...

Tässä USA:n antamasta avusta jo silloin 2012. Gaddafin jälkeisen Libyan uuteen hallituykseen yhteydet omaavat ja USA:n yhteiskumppaneina Gaddafia kaataneet kaverit roudaavat aseista Syyriaan. Tietenkin USA:n tukemana.

REPORT: The US Is Openly Sending Heavy Weapons From Libya To Syrian Rebels

On Sept. 6 a Libyan ship carrying 400 tons of weapons for Syrian rebels docked in southern Turkey. The ship's captain was "a Libyan from Benghazi" who worked for the new Libyan government. The man who organized that shipment, Tripoli Military Council head Abdelhakim Belhadj, worked directly with Stevens during the Libyan revolution.

http://www.businessinsider.com/obama-admin-admits-...

http://www.nytimes.com/2012/06/21/world/middleeast...

https://www.washingtonpost.com/world/us-backed-syr...

Ja onhan noita esimerkkejä vaikka millä mitalla..

Tuon artikkelin kirjoittajan taustoja tonkineena en kyllä yhtään ihmettele, että miten muka "radikalisoituminen" on alkanut muka vasta Venäjän puututtua peliin...

Haisee niin propagandalle, että oksettaa..

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Väite siitä, että Venäjä olisi tarkoituksella siirtänyt jihadistit Syyriaan ja Irakiin on tietenkin jännittävä salaliittoteoria, mutta ilman selkeitä todisteita se on yhtä tyhjällä pohjalla kuin vastaavat, mitä Venäjällä ja Lähi-Idässä kehitetään Yhdysvaltojen toiminnasta.

Sori, mutta velvoite todisteiden esittämisestä koskee kaikkia. Ja poikkeuksellisen kovat väitteet edellyttävät poikkeuksellisen kovia todisteita.

Sama spekulatiivisuus vaivasi kirjoituksessa yleisemminkin, joskin monet kirjoituksessa otetut analyyttiset näkökulmat olivat mielenkiintoisia.

Toimituksen poiminnat